Bonkin Agility: Kisoissa Ruotsissa

18. toukokuuta 2001 lähdimme laivalla Ruotsiin. Ensin tapasimme Miian matkalla Helsinkiin. Pasilassa kävimme paikallisessa eläinkaupassa. Tapasimme Katrin, jolla oli Ruotsalaisten pokaali, jonka me lupasimme viedä takaisin ja vielä Ranjan miehen Antin. Antti toi mukaamme yhden rottaystävän ja lopulta paikalle tuli myös Jenita, joka lähti itsekin mukaan reissuun. Pasilasta menimme Turkuun junalla. Junassa porukkaan tulivat mukaan Susa, Pekka ja Taina. Turusta Saija ja Jenni. Lisäksi Turusta tulivat Petra, Kirsi ja se pieni poika, jonka nimeä en koskaan kuullut. Pipsa käski meidän olla oikein hiljaa, jotta pääsisimme laivaan huomaamatta ja se olikin tosi jännää! Laivassa alkoi normaali näyttelyhäslinki ja peseminen, jota minä inhoan. En koskaan ymmärtänyt miksi pitää olla puhdas jos vaan juoksee? Hassua! No lauantaina sitten lopulta olimme perillä Ruotsissa! En ole ihan varma mitä se tarkoitti, mutta ihmiset puhuivat eri tavalla ja se ei ollu Turku, siitä olen ihan varma. Mennäänpä sitten asiaan eli kilpailuun ja esteisiin. Jos olet ihan pihalla, mistä oikein puhun niin kannattaa vilkaista agility sivuni ensin.

Katsotaanpa sitten radalle. Kuvassa esteet numeroituna 1:stä 6:een. (esteiden virallisista nimistä ei ole tietoa) 1. Keinu, ihan kuin meidänkin keinumme 2. Kepit, nämä siis pitää pujotella, kinkkistä 3. Aita, yli ei tarvitse hypätä, koska este ei hajoa palasiksi 4. Aa, kuten meidän A mutta hieman pienempi 5. Tunneli, tehty puusta ja ei ihan yhtä hämärä kuin meidän 6. Silta/puomi, kuten meilläkin, mutta alla oli vedellä täytetty pesuvati eli pysy esteellä Huomasit varmaan, että esteet olivat eri järjestyksessä kuin Suomessa? Tämä olikin oikeastaan kaikkein hämmentävintä koko radassa. Keinu sattui olemaan ekana ja meillä se on vikana. Tästä syystä rata oli vähän vaativampi, kun oli tottunut Suomen rataan. Ruotsissa esteet ovat aina eri järjestyksessä ja radalla ei saa harjoitella ennen kisaa (tämähän on Suomessa sallittua). Sinulla on 5 minuttia aikaa suorittaa rata ja radan suorittamisesta saa kortin (clearround card). Kortin saatuasi pääset toiseen vaiheeseen, jonka onkin aika hassu. Ihmisesi laittaa sinut tyhjälle pöydälle ja pyytää odottamaan. No siinä sinä sitten odotat, että ihmisesi kiertää pöydän toiseen päähän. Sieltä ihmisesi sitten kutsuu sinua ja sinun täytyy mennä suoraa päätä hänen luokseen.

Tässä siis kepit. Tämä oli se este, josta Pipsa oli eniten huolissaan. Suomessa ei ole keppejä. Pipsa teki meille omat kepit, jotta voisimme harjoitella niitä kotona. EVVK! Ihan kuin minulla ei olisi lattia-ajallani parempaa tekemistä kuin harjoitella keppejä. Pipsa tekemät kepit kyllä maistuivat jännältä. Tärkeintä on edetä rauhallisesti, jotta ihmisesi voi näyttää kummalta puolelta kukin keppi tulee suorittaa.

Aita. Tätä ei siis tarvitsee ylittää hyppäämällä, kiipeäminen riittää. Este on kiinteä ja siitä ei siis putoa mitään osia. Kiipeä yli ja sekin on suoritettu. Huomaa, että joku on maalannut tähän esteeseen pieniä käpälänkuvia :)

No entäs pisteet? Pisteitä ei varsinaisesti ole, ainakaan niinkuin meillä on. Ruotsalaisilla käytetään tyylipisteitä. Tyylipisteitä annetaan suorituksesta teille rotakkona (väännös sanasta koirakko). Jos saatte eniten tyylipisteitä niin voitatte. Ruotsin agility championiksi täytyy saada 3 agility sertifikaattia (joista vähintään 2 on B-luokasta). Tuomari päättää oletko tarpeeksi hyvä saadaksesi sertin (tässä siis myös ratkaisevat tyylipisteet). En tiedä valitaanko Ruotsissa vuoden agility voittajaa ja jos valitaan niin miten. Agility championin titteli on joka tapauksessa hyvinkin vaikea saada.

Ruotsissa on siis kaksi luokka: A ja B. A on aloittelijoille ja B on edistyneemmille. Molemmissa luokissa urokset saavat bonuspisteitä, koska ovat yleisesti ottaen hieman kömpelömpiä (Ruotsissa agilityssa kilpailee paljon enemmän uroksia, kuin Suomessa). Tuomari päättää koska rotakko nousee B-luokkaan. B-luokassa rata on vaikeampi ja sen suorittamiseen on vähemmän aikaa. Samalla tavalla radan suorittamisesta saa kortin, jolla pääsee toiseen vaiheeseen. Toinen vaihe B-luokassa on temppu. Sinun täytyy siis harjoitella etukäteen temppu ja esittää se tuomarille. Tuomari antaa tempusta tyylipisteitä ja rotakko, joka saa eniten pisteitä voittaa kilpailun. Miten meillä meni? Me saimme kortin (clearround card), saimme eniten pisteitä A-luokassa, sertifikaatin ja tuomari nosti meidän B-luokkaan. Seuraavalla kerralla olisi edessä siis B-luokka (jos menemme uudelleen). (Tämän jutun kirjoittamisen jälkeen Bonkista tuli agility champion Suomessa ja samalla myös pohjoismaiden ensimmäinen ja toistaiseksi (6/2005) ainoa pohjoismainen agility champion. Bonk ei koskaan päässyt Ruotsiin kilpailemaan B-luokkaan - kasvaimen takia).